Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on varmistaa palveluiden oikea-aikainen ja yhdenvertainen saatavuus sekä hoito- ja palveluketjujen eheys. Onnistumisen edellytys on kuntien ja uusien hyvinvointialueiden saumaton yhteistyö, toimivat tietojärjestelmät sekä selkeä vastuiden jako toimijoiden kesken. Tärkeää on todeta, että uudistuksessa terveyden edistäminen jää monin tavoin kuntien tehtäväksi.
Nykyisen palvelujärjestelmän keskeinen ongelma on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun jakautuminen useille eri tahoille. Myös asiakaslähtöisyydessä ja palvelujen koordinoinnissa on puutteita. Uudistuksessa pyritään purkamaan nämä epäkohdat.
Viime vuosina kuntien kustannusten kasvu on johtunut suurelta osin juuri sosiaali- ja terveyspalveluista, joten rahoitusvastuun siirtyminen pois kunnilta helpottaisi tulevaisuudessa kuntatalouden ennustettavuutta.
Sote-uudistuksessa valtio ottaa ainakin aluksi vastuun hyvinvointialueiden palveluiden rahoittamisesta. Hyvinvointialueille siirretään iso osa kuntien tulorahoituksesta. Uudistuksen vaikutukset kuntatalouteen on tarkoitus tasata laskennallisella mallilla, joka on monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus.
Sote-kustannuksissa on kuntien välillä suuriakin eroja. Käytännössä malli tarkoittaa, että mitä enemmän kunta käyttää rahaa sote-palveluihin ennen uudistusta, sitä suurempi osuus kunnan nykyisestä tulorahoituksesta siirtyy osaksi tulevan hyvinvointialueen rahoitusta.
Rahoitusmalli kannustaa kuntia vähentämään sote-menoja, vaikka ikääntyneen väestön osuus ja palvelujen tarve kasvaa hyvin nopeasti. Kuntien taloutta rasittaa myös koronavirusepidemian jälkivaikutukset, joista jo nyt tiedetään, että ikääntyneiden palveluiden ohella tarvitaan lisää resursseja mm. lasten ja nuorten tukemiseen ja terveydenhoitovelan kattamiseen.
Sote-alat ovat työvoimavaltaisia ja henkilöstökulut ovat merkittävä osa sote-kustannuksia. Monissa palveluissa toimitaan jo nyt äärirajoilla, henkilöstön tuplatyövuorojen ja ylitöiden varassa. Nähtävissä on myös se, että työntekijöiden saatavuus on heikkoa eikä alan maine houkuttele nuoria. Riittävien koulutuspaikkojen ohella on kiinnitettävä erityistä huomiota toimialan työoloihin. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus eli hyvinvointialueiden perustaminen ja niiden toiminnan käynnistäminen on mittava muutosprosessi. Palveluiden laadun ja saatavuuden varmistamiseksi on pidettävä huolta henkilöstön työhyvinvoinnista.
Kuntien talouden näkökulmasta on oleellista, että uudistuksessa hyvinvointialueiden omistukseen siirtyvän omaisuuden arvo korvataan kunnille. Myös edelleen kuntien omistukseen jääviin sote-kiinteistöihin liittyvät avoimet kysymykset tulee ratkaista kestävällä tavalla. Kiinteistöjen vuokratuotto on taattu vain kolmen vuoden mittaisen siirtymäajan. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on tehtävä siten, että uudistus ei heikennä kuntien taloutta ja elinvoimaa.
Meri Lumela, puheenjohtaja Keski-Suomen Vihreät
Tuija Mäkinen, Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsen (vihr)