Viime vaalikaudella kaikki muut puolueet paitsi kokoomus olivat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon markkinaehtoistaminen ei ole järkevää. Ei kansantalouden, ei kansanterveyden eikä yksityisen ihmisen kannalta.

Tällä vaalikaudella sekä keskusta että perussuomalaiset käänsivät takkinsa ja lähtivät kokoomuksen kelkkaan hyväksymään verovaroilla tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinaehtoistamisen.

Hallitusohjelmassa ilmoitettiin, että hallituksen tarkoituksena on nivoa perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito saumattomasti yhteen, purkaa monikanavainen rahoitusjärjestelmä ja siirtää palvelujen järjestäminen ja rahoitus yksiin käsiin. Vasta lopuksi oli tarkoitus vahvistaa asiakkaan valinnanvapautta ja lisätä palvelujen tuottajien määrää. Samaan soppaan kaadettiin vielä maakuntauudistus niin kuin sotessa ei olisi ollut riittävästi tekemistä.

Asiantuntija toisensa jälkeen on varoittanut hallitusta hätiköinnistä ja valtavien riskien ottamisesta. Silti hallitus ajaa pillit ulvoen 100-vuotisen historiamme suurinta uudistusta. Surullisinta tässä on, että keskustan ja kokoomuksen ”maakunnat mulle ja valinnanvapaus sulle” -koplauksessa uudistuksen tavoitteet jäävät ensimmäisinä jalkoihin.

Esitetyssä muodossaan valinnanvapausuudistus kasvattaisi maan eri osien välisiä eroja ja lisäisi kustannuksia sekä byrokratiaa. Terveyserojen kaventamisen tavoitetta vastaan sotii myös se, että palveluketjujen ja -kokonaisuuksien hallinta on pirstaleisessa kokonaisuudessa vaikeaa. Esityksestä hyötyvät tällä tavoin toteutettuna lähinnä suurimmat terveysalan yritykset, jotka pyrkivät minimoimaan verot ja maksimoimaan voiton.

Sote-uudistuksen ylin virkamies Tuomas Pöysti myönsi Kommuntorgetin haastattelussa 2.12. 2016, että tavoiteltu 3 miljardin säästö on ylioptimistinen. Valtiolle se on helppo. Vähennetään maakuntien perusrahoitusta kolmella miljardilla ja jätetään ne selviytymään miten parhaiten taitavat. Lopputuloksena on palvelujen heikkeneminen ja maan eri osien eriarvoistuminen, sillä maakuntien kyky järjestää palveluja ei ole yhdenvertainen.

Hallituksen on tultava järkiinsä. Sote- ja maakuntauudistus vaatii pitemmän ja paremman valmistelun kuin mihin nyt on aikaa. Uudistus tuleekin valmistella ja toteuttaa alkuperäisiin tavoitteisiin pohjautuen parlamentaarisesti.
Maakunnille on annettava verotusoikeus. Valinnanvapauslainsäädäntö on käsiteltävä asteittain erillisenä lainsäädäntöhankkeenaan sitten kun uudistus on muutoin valmis. Silloinkin asteittain ja harkiten, ei kiireellä ja hutiloiden.

Touko Aalto
kansanedustaja (vihr.)
kaupunginvaltuutettu

Meri Lumela
kaupunginhallituksen 2. vpj (vihr.)
kaupunginvaltuutettu