Työttömyys on Suomen suurin ongelma. Se maksaa yhteiskunnalle maltaita, uhkaa palvelujen rahoitusta, lisää eriarvoisuutta ja heikentää hyvinvointia. Työmarkkinat ovat muuttuneet aikaisempaa vaativimmiksi ja epävakaus työelämässä on lisääntynyt. Moni nykynuori voi vain haaveilla samanlaisesta pysyvästä työpaikasta johon vanhempi sukupolvi pääsi suoraan koulusta.
Iso rakenteellinen ongelma on kankea ja monimutkainen sosiaalitukien lainsäädäntö. Kun työttömälle on tarjolla määräaikaista tai osa-aikatyötä, niin lainsäädäntö suoranaisesti jopa estää sen vastaanottamisen tai tekee siitä ainakin taloudellisesti kannattamatonta. Kannustavuusongelma koskee myös vammaisia ja osatyökykyisiä. Jos vammainen ihminen ottaa vastaan työtä, hänen eläke-etunsa vaarantuu ja turvaverkkoon takaisin pääseminen on tehty vaikeaksi. Myös yrittäjäksi ryhtymisen kynnys on liian korkealla nykyisessä systeemissä. Turvaverkon epäkohtia ja työllistymisen loukkuja on pyritty yksitellen purkamaan ja paikkaamaan. Tuloksena on syntynyt yhä vain monimutkaistuva sillisalaatti, joka ei palvele kokonaisuutta, ei tuen jakajaa eikä varsinkaan tuen saajaa. Yhteiskunnan onkin pikaisesti selkeytettävä tukijärjestelmää ja tuettava niin yrittäjyyttä kuin myös mahdollisuutta tehdä osa- tai määräaikaista työtä.
Sosiaaliturvaa on uudistettava niin, että työn tekeminen kannattaa aina, köyhyys vähenee ja riittävä perusturvan taso turvataan kaikissa elämäntilanteissa. Yrityksiä tähän suuntaan on ollut, mm. Vanhasen toinen hallitus asetti v. 2007 Sata -komitean valmistelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Lopulta komitean tekemä työ vesittyi, kun suuret palkansaajajärjestöt eivät tukeneet loppuraportin ehdotuksia.
Vihreiden perustulomallissa kansalaisten elämiseen ja työllistymiseen tarvittava perusturva jaetaan nykyistä yksinkertaisemmalla ja ihmisiä arvostavammalla tavalla. Perustulosta saatava hyöty tasataan verotuksen keinoin tulojen kasvaessa. Perustulo poistaa kannustinloukut ja työllistymisen esteet lähes kokonaan. Se mahdollistaa kaikissa tilanteissa työn vastaanottamisen ilman pelkoa siitä, että tilapäisen tai osa-aikaisen työnteon seurauksena perheen käytettävissä olevat tulot laskevat.
Hyvinvointivaltio voidaan vielä pelastaa. Se vaatii kaikilta tahoilta pitkäjänteistä ja epäitsekästä politiikkaa ja oikeita päätöksiä.