Valtio on leikannut viime vuosina perusopetuksen rahoitusta. Myös kunnat ovat joutuneet talousahdingossaan nipistämään opetustunneista, tinkimään hankinnoista ja vähentämään opettajien sekä koulunkäynninohjaajien määrää. Se puolestaan on vaikuttanut suoraan koulun kykyyn hoitaa sille laeilla määrätty opetus- ja kasvatustehtävä. Vaikka perusrahoituksen supistuksia on yritetty paikata erilaisilla hankerahoituksilla, on vaikutusketjun päässä olevien lasten ja nuorten hyvinvointi selväsi heikentynyt. Erityisesti koulussa heikommin pärjäävien ongelmat ovat nousseet esille.
Vastikään opetus- ja kulttuuriministeriö julisti haettavaksi 10 miljoonaa euroa erillistä valtionavustusta koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen ja vaativaan erityisopetukseen liittyvään koulutukseen. Samoin haettavaksi tuli 17 miljoonaa euroa erityisavustusta esi- ja perusopetuksen ICT-opetuksen kehittämiseen.
Hankerahoja, joita on koko Suomea ajatellen täysin riittämätön summa, tulee kuntien anoa kiireessä kahden viikon kuluessa. Perusopetuksen pitkäjänteisen kehittämisen ja hyväksi todettujen toimintatapojen vakiinnuttamisen sijaan kunnissa laaditaan taas uusia hankehakemuksia ja kirjoitetaan raportteja. Kaikissa kunnissa ei myöskään ole edes mahdollisuutta hakea tarjolla olevaa rahoitusta ehtojen mukaisesti tai käyttää saatua rahaa viisaimmalla tavalla.
Hankkeilla on tietysti oma tärkeä osansa koulun kehittämisessä. Uusien toimintatapojen luominen ja niiden kokeilu ovat oivallinen kohde rajatulle ja määräaikaiselle hankkeelle. Koulun perustyö ei kuitenkaan ole mikään hanke. Se on vakavaa ja pitkäjänteistä koulun perustehtävän toteuttamista, johon henkilöstö on sitoutunut. Se tarvitsee pysyvästi riittävät resurssit, jotta koululle asetetut tavoitteet voidaan toteuttaa. Määräaikaiset kehittämishankkeet täydentävät sitä erinomaisesti, mutta eivät koskaan korvaa.
Koulutuksen voimavaroista huolehtiminen on koko kansakunnan kannalta tuloksellisinta politiikkaa.
Meri Lumela peruskoulun rehtori, Jyväskylä Kansanedustajaehdokas (Vihr.)