Suomen koulutusjärjestelmää on pidetty kansainvälisenä menestystarinana. 1970-luvulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen tavoitteena oli kaikille yhteinen, yhdenvertainen ja saavutettava peruskoulu sekä osaamisen vahvistaminen. Hyvä ja tavoitteellinen kehitys konkretisoitui pitkään erinomaisina tuloksina kansainvälisissä oppimistulosten vertailuissa.
Oppimistulosten romahtamisen taustalla on useita eri syitä. Koulutuksen resursseja on vähennetty, usein talousvaikeuksiin vedoten, mutta tavoitteista ja vastuista ei ole tingitty.
Perusrahoituksen riittämättömyyttä on yritetty paikata erilaisilla kehittämishankkeilla, jotka eivät kuitenkaan korvaa pitkäjänteistä ja kestävää rahoitusta.
Oppiminen vaatii aikaa ja kouluille mahdollisuuden keskittyä ydintehtäväänsä – opettamiseen ja oppimisen tukemiseen. Perustaitojen opetuksen ja oppimisen rinnalle on koululle osoitettu yhä enemmän tehtäviä, jotka aiemmin kuuluivat ensisijaisesti kotien ja perheiden vastuulle.
Opettajat ovat käytännössä mahdottoman edessä: opetukseen varatusta ajasta yhä suurempi osa kuluu erilaisten ongelmatilanteiden selvittelyyn, kasvavaan hallinnolliseen työhön ja muihin opetuksen ulkopuolisiin tehtäviin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koulu laistaisi vastuunsa lapsen ja nuoren kasvun tukemisesta – päinvastoin, koulu toimii tiiviissä yhteistyössä perheiden ja yhteiskunnan kanssa varmistaakseen oppilaille parhaan mahdollisen tuen.
Oppimisvaikeuksien taustalla vaikuttavat myös muutokset kasvuympäristössä ja perheiden arjessa. Älylaitteiden käytön lisääntyminen näkyy vapaa-ajan lisäksi oppitunneilla mm. keskittymiskyvyn heikentymisenä.
Sosiaalisessa mediassa vapaa-ajalla tapahtuva kiusaaminen siirtyy luokkahuoneisiin ja oppitunneille. Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys vaikuttavat oppimiseen ja koulussa jaksamiseen. Kun lisäksi koulun ja oppimisen kanssa lasten ajasta kilpailevat erilaiset vapaa-ajanviettotavat, jää koulu usein taka-alalle.
Yhteiskunnan ilmapiiri ja arvostukset heijastuvat suoraan koulumaailmaan. Millaisia asioita pidämme tärkeinä? Mihin päätämme osoittaa voimavaroja?
Peruskoulun tehtävä on antaa lapsille ja nuorille valmiudet elämään yhteiskunnassa. Oppiminen vaatii työtä, ponnistelua, sinnikkyyttä ja motivaatiota. Yksittäiset toimenpiteet, kuten kännykkäkiellot koulussa, eivät ratkaise yhteiskunnassamme näkyviä pahoinvoinnin ongelmia.
Lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamiseen ei koulu yksin pysty, vaan tehtävään tarvitaan koko yhteiskunnan tahto ja tuki.
Paluu koulutuksen mallimaaksi ei onnistu lisäämällä koulun tehtäviä ja vaatimuksia, vaan varmistamalla, että kouluilla on riittävät resurssit ja, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen sekä kodeissa että koulussa.