Koulunkäynnissä tukea tarvitsevien lasten opetuksen integroiminen yleisopetukseen, eli ns. inkluusioperiaate, nousee keskusteluun aika ajoin. Ratkaisuksi ongelmiin esitetään usein sitä, että perustetaan lisää pienluokkia, joissa tukea tarvitsevat lapset ja nuoret opiskelevat omissa ryhmissään.
Jyväskylässä valmistellaan parhaillaan hyvinvointikertomusta, johon kootaan laajasti tietoa asukkaiden hyvinvoinnista kuluneelta neljältä vuodelta. Tilastotietojen ja erilaisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että monet hyvinvoinnista kertovat asiat ovat edenneet oikeaan suuntaan ja valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin. Lapset ovat terveitä, liikkuvat ja harrastavat. Heillä on hyvät suhteet vanhempiinsa ja kavereita. Nuorten tupakointi ja päihteiden käyttö on vähentynyt.Toisaalta 10 – 20 % lapsista ja nuorista on elämässään riskitekijöitä, jotka vaarantavat terveen ja turvallisen kasvun sekä hyvän oppimisen. Myös Jyväskylässä on nähtävissä merkkejä kehityksestä, jossa ongelmat kasautuvat ja vaikeutuvat. Mielialaan liittyvät ongelmat, ahdistus ja väkivalta ovat lisääntyneet ja yleistyneet.
Lasten ja nuorten lisääntynyt oireilu ja mielenterveydelliset ongelmat kuormittavat sekä perhettä että kouluyhteisöä. Pahoinvointi näkyy koulussa mm. jaksamisen, keskittymisen ja oppimisen ongelmina ja haastavana tai aggressiivisena käyttäytymisenä. Opettajat kokevat usein voimattomuutta lasten sosiaalisten tai psyykkisten ongelmien edessä. Koko kouluyhteisön hyvinvointi riippuukin siitä, miten koulun käyttöön annetut voimavarat mahdollistavat opettajille ja koko moniammatilliselle kouluyhteisölle työn tekemisen ja kokemisen mielekkäänä ja tärkeänä.
Onnistuneen inkluusion edellytys, varhaisen tuen saatavuus ja oikea-aikaisuus, jää valitettavan usein vain sanoiksi paperille. Uusien hankkeiden ja palveluiden sijaan tarvitsemme nykyisten palveluiden ja työnkuvien selkeyttämistä ja vastuun ottamista avun tarvitsijasta.
Koulussa on tilaa erilaisille lapsille ja erilaisille oppijoille. Onnistunut inkluusio ei ole erityisopetuksesta säästämistä, vaan se vaatii toimiakseen riittävästi resursseja, huolellista suunnittelua sekä vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Myös luokkamuotoista erityisopetusta tarvitaan jatkossakin ja esimerkiksi vaativimman erityisen tuen oppilaat tarvitsevat omat ryhmänsä, mutta ovat tässäkin tapauksessa tärkeä osa kouluyhteisöä.
Opetusryhmien riittävän pieni koko sekä oikea-aikaisesti saatava tuki mahdollistavat lasten ja nuorten yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen ja opettajalle kasvatus- ja opetustyön mielekkään tekemisen. Yhdessä tekemisen toimintakulttuuri liittyneenä hyvään johtamiseen ja toimiviin tilaratkaisuihin antavat hyvät lähtökohdat tavoitteelle toteuttaa koulu, jossa on tilaa ja paikka kaikille.
Meri Lumela, rehtori
Risto Rönnberg, rehtori
Jyväskylä