Nyt käsiteltävänä oleva hyvinvointikertomus kuvaa laajasti eri toimialojen hyvinvointia edistäviä palveluita ja vuoden 2018 aikana tehtyjä toimenpiteitä. On tärkeää todeta, että suurin osa suomalaisista ja jyväskyläläisistä, vauvasta vaariin ja mummoon, voi hyvin. Toisaalta tutkitusti tiedämme, että pieni osa väestöstä tarvitsee paljon tukea ja erilaisia palveluita.
Kunnan tehtävänä on tuottaa hyvinvointia vahvistavia ja palveluita. Keskeisessä roolissa ovat sivistys- sekä sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta toki tehtävänsä on myös kaupunkirakenteen palveluilla, vaikkapa liikkumista edistävien väylien tai puistojen rakentajana. Olisikin hienoa, jos hyvinvointikertomukseen voitaisiin koota myös näitä tietoja.
Jyväskylässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen käytetään vuosittain eri toimialoilla satoja miljoonia euroja. Jotta osaamme suunnata voimavarat mahdollisimman oikein, on palveluiden vaikuttavuutta kyettävä arvioimaan vielä nykyistä paremmin. Vuoden 2018 hyvinvointikertomuksessa keskitytään pitkälti kuvaamaan Jyväskylän kaupungin erityisesti lapsille ja nuorille tarjoamia palveluja. Tämä perustunee mm. meneillään olevaan nuorten palveluiden kehittämishankkeeseen, mutta jatkossa hyvinvointikertomuksessa on hyvä kuvata myös muiden ikä- ja väestöryhmien hyvinvoinnin kehitystä kattavammin. Palvelukuvausten ja esimerkiksi asiakas/työntekijäsuhdeluvun rinnalle tarvitaan myös tietoa siitä, miten vaikkapa perusterveydenhuollossa tehdyt toimenpiteet vaikuttavat sivistyksen toimialalla ja päinvastoin. Toivottavasti meneillään olevan selvitykset antavat eväitä kehittää edelleen vaikuttavuuden mittaamisen välineitä.
Apua tarvitsevan ihmisen tai perheen näkökulmasta palveluiden tulee olla helposti saavutettavia, oikea-aikaisia ja riittäviä, jotta varhainen pulmiin tarttuminen mahdollistuu eikä näistä pienistä pulmista ei kasva isoja ongelmia. Kaupunginhallituksella oli mahdollisuus vierailla viime viikolla Oulussa, jossa kuulimme mm. Byströmin talon toimintaperiaatteesta. Oulussa ohjaamon ympärille on koottu nuorten palvelut ja palveluohjaus toteutuu ns. yhden luukun periaatteella. Nuorten talo –konseptia on kehitetty myös Jyväskylässä. Ikääntyvän väestön palveluohjaus on keskitetty puolestaan Oiva-keskukseen. Olisiko tarpeen kehittää samanlainen malli, ns. aikuisten ohjaamo työikäiselle väestölle ja koota myös lasten ja perheiden palvelut vielä nykyistä vahvemmin yhdeksi palvelukokonaisuudeksi myös hallinnollisesti.
Ja vaikka sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta ja siten palveluiden integraatiota ollaan nyt viemässä eteenpäin, on toimintojen kehittäminen ja tehostaminen ensiarvoisen tärkeää. Vastuun ja tehtävien siirtyminen maakunnalle ei nimittäin suinkaan poista tuskaa siitä, että kasvavien palvelutarpeiden kattamiseksi tarvittavaa rahaa on tulevaisuudessakin luvassa niukasti.
Tavoitteena tulee aina olla oikea apu oikeaan aikaan. Viime keskiviikon Helsingin Sanomissa kerrottiin erään nuoren tarina, ”Kolmetoista vuotta syrjässä elämästä”. Jutussa todetaan, että jälkikäteen ajatellen syrjäytymiskierre olisi voitu katkaista useammassa kohtaa ja mieluiten ennen nuoren leimautumista häirikön ja mielenterveyspotilaan rooleihin. Yläasteella tarpeen olisi ollut tukihenkilö psykologin sijaan ja lastensuojelun jälkihuolto olisi taas auttanut paremmin, jos sen kautta olisi oppinut arjen asioiden hoitamista. Tämän tarinan henkilön elämä on nyt mallillaan kiitos tukihenkilön, jonka avulla kuntoutuminen työkykyiseksi ja siten oman elämän subjektiksi oli mahdollista.